Miksi päätin lähteä alue- ja kuntavaaleihin?

Sosiaali- ja terveysala on ollut elämäntyöni jo yli kolme vuosikymmentä. Olen työskennellyt niin julkisella kuin yksityisellä puolella, ja tälläkin hetkellä teen töitä ruohonjuuritasolla. Tämän kokemuksen kautta olen nähnyt läheltä, miten sote-palveluiden tilanne on vuosien saatossa muuttunut – valitettavasti monessa mielessä huonompaan. Hallintohimmelit paisuvat, mutta kuntalaiset, eli palveluiden todelliset käyttäjät, jäävät liian usein vähemmälle huomiolle. Siksi päätin lähteä ehdolle: haluan olla mukana tekemässä konkreettisia parannuksia, jotka näkyvät ihmisten arjessa.

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella meillä on valtava potentiaali, mutta sen täysimääräinen hyödyntäminen edellyttää parempaa yhteistyötä. Suurempien ja pienempien kuntien, kuten Espoo ja Lohja, voivat tukea toisiaan, mutta tällä hetkellä pienempien kuntien ääni hukkuu helposti. Meidän täytyy tehdä töitä yhteen hiileen puhaltavan yhteisön eteen, jossa jokainen alue tuntee olevansa tasavertainen osa kokonaisuutta. Alueiden oma päätösvalta ja resurssien, kuten rahan kohdentaminen tehokkaasti ovat avainasemassa, jotta palvelut voidaan tuottaa aidosti paikallisten ihmisten tarpeita vastaaviksi.

Iso ongelma on hallinnon monimutkaisuus. Meillä on valtavan kalliita IT-järjestelmiä, jotka eivät keskustele keskenään, ja erillisiä investointeja, jotka eivät tue toisiaan. Tieto on pirstaloitunut, eikä sen liikkuminen yksityisen ja julkisen sektorin välillä ole sujuvaa. Esimerkiksi yksityisen lääkärin lähetettä ei välttämättä hyväksytä julkisella puolella, mikä pakottaa ihmisiä käyttämään aikaa ja resursseja uudelleen samaan asiaan. Näihin epäkohtiin on tartuttava, ja ratkaisuna näen yhtenäisen tietojärjestelmän, joka mahdollistaa tiedon ja hoidon jatkuvuuden.

Kaiken päätöksenteon keskiössä täytyy olla ihminen – ei hallinto. Meidän tulee palata perusasioihin: resursseja on suunnattava suoraan terveysasemille, kouluihin, varhaiskasvatukseen ja vanhuspalveluihin. Hyviä käytäntöjä, kuten omalääkärimallia, on kehitettävä, jotta hoito on kokonaisvaltaista ja jatkuvaa. Hieman jalansijaa viime vuosina saanut toimiva käytäntö on myös monituottajamalli. Monituottajamalli, jossa kuntalainen voi itse valita meneekö yksityiselle, julkiselle vai työterveyteen, antaa ihmisille enemmän vapautta ja vastuuta oman hyvinvointinsa järjestämisessä.

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella on mahdollisuus olla edelläkävijä. Minä haluan olla mukana varmistamassa, että päätökset tehdään oikeista lähtökohdista ja että resurssit käytetään tehokkaasti tavallisten ihmisten hyväksi. Tämä vaatii keskittymistä, yhteistyötä ja rohkeutta yksinkertaistaa hallintoa – mutta uskon, että se on täysin mahdollista, kun teemme sen yhdessä.