Kotihoito, que vadis?

27.03.2025
  Kotihoito on ollut suuressa alennustilassa vuosikymmenien ajan. Suurissa kaupungeissa kotihoidon tilanne on ollut katastrofaalinenjo pitkään ja kotihoito on koettanut tehdä hyvää ja laadukasta työtä niukkenevien resurssien kuristuksessa. Hoitajat ja ikäihmiset ovat hyvin väsyneitä tähän vallitsevaan tilanteeseen. Hoitajat uupuvat, jäävät sairaslomalle tai sairaseläkkeelle. Vaihtavat alaa eivätkä enää palaa takaisin. Ikäihmiset ja omaiset ovat ihmeissäänkun heidän kotiinsa tulevat hoitajat vaihtuvat saman päivän aikana jopa neljä eri kertaa. Kun viimein sinne kotiin joku tulee, niin aikaa kunnolliseen kohtaamiseen ja riittävään hoitoon ei vain yksinkertaisesti ole. Hoitajat pettyvät ja väsyvät kun eivät voi tehdä työtään niin kuin sitä kuuluisi tehdä. Hoitajat tekevät työtään antaumuksella ja sydämellään. He ovat hakeutuneet nimenomaan hoitoalalle voidakseen toteuttaa laadukasta hoitotyötä mihin liittyy aina lämmin ja inhimillinen kohtaaminen missä voi kohdata ja nähdä ihmisen ainutlaatuisena ja arvokkaana oman elämänsä yksilönä, ei vain suorituksena mitä mitataan ajassa.

Ikäihmiset ansaitsevat parempaa, me pystymme parempaan. Ihmiset, jotka ovat olleet rakentamassa tätä hienoa yhteiskuntaamme, ansaitsevat turvallisen ja hyvän vanhuuden. Kun ikäännymme, osa voimistamme tai toimintakyvystämme alenee. Se tapahtuu ihan kaikille meille. Sairauksia tulee vähitellen. Harva meistä terveenä kuolee. Täytyy vain toivoa, että kun niitä sairauksia tulee, niin siihen olisi jokin hoito olemassa.Tarvitsemme vähitellen tukea enemmän kun toimintakykymme alenee. Olemme silti samoja ihmisiä rajoituksista huolimatta. Olemme samalla tavalla tuntevia kuin kaikki muutkin. Sairautemme ei muuta meitä mitenkään oman elämämme sivustakatsojiksi. Haluamme elää, vaikuttaa ja kokea niin kuin olemme koko elämämme tehneet.

Kotihoito, que vadis?, kotihoito, minne menet?

Nykytilanteeseen johtaneita syitä on tietysti useita. Olen ollut sote-alalla yli 30 vuotta ja nähnyt läheltä mm. asumispalveluiden suositusten asteittaisen kiristymisen hyvin läheltä. Tarkoitus on toki ollut hyvä mutta se on kääntynyt itseään vastaan.Nykysuosituksilla hoivakodin rakentaminen on äärimmäisen kallista ja rakentamisen hinta jyvittyy vuorokausihintaan. Vuorokausihinnat nousivat vähitellen kestämättömälle tasolle. Samaan aikaan kuntien talous rapautui ja kunnat alkoivat etsimään säästökeinoja. Säästötoimen kohdistuivat valitettavasti myös ikäihmisten palveluihin. Kunnat alkoivat lanseeraamaan; " Koti on paras paikka kaikille viimeiseen saakka" Koti on koti, se on totta. Jossain tule kuitenkin raja missä kotona ei ole enää turvallista asua tai omaishoitajien taakka muuttuu kestämättömäksi. Säästötoimien ansiosta kotihoitoon kohdistui koko ajan lisää painetta ja resursseja ei lisätty lähimainkaan riittävästi. Kotihoito ajautui vähitellen nykyiseen kriisiinsä. Kotihoidon piirissä on paljon ihmisiä joiden tosiasiallinen paikka olisi hoivakodissa.

Mikä keinoksi?

Palautetaan ongelma sinne missä se on syntynyt. Kysyin Valviran ylijohtaja Henrikssonilta ministeri Saarikon työryhmässä suositusten järkevyyttä. Olimme molemmat mukana ministeri Saarikon perustamassa työryhmässä missä mietittiin parempaa vanhushoitoa 2018. Henriksson vastasi minulle; Mutta nehän on Pekka vain suosituksia". Kyllä, mutta hyvinvointialueetnoudattavat suosituksia kuin lakia. Tämä avaa kuitenkin sen mahdollisuuden että yksittäiset hyvinvointialueet voivat tehdä erillispäätöksiä mm hoivakotien suosituksiin. Suositukset ovat keskittyneet paljon hoivakotien ulkoisiin puitteisiin, ei hoidon sisältöön. Suosituksissa keskitytään esim kuinka paljon on neliöitä per huone, kuinka iso on wc, onko keittonurkkausta joka huoneessa jne. En tiedä onko keskitytty oikeisiin asioihin jos tilaa on muttei hoitajia? Suosituksia alentamalla saataisiin vähemmällä rahalla enemmän hoitajia hoitokoteihin. Se nostaa todellista laatua, luo turvallisuutta ja jatkuvuutta. Se auttaa henkilökuntaa jaksamaan ja he voivat toteuttaa työtään niin kuin ovat unelmoineet alalle hakeutuessa. Kaiken keskiössä pitää olla ihminen, ei rakenteet. Pystymme parempaan.

Mitä nyt pitää tehdä?

Asumissuosituksien rajoja tulee tarkastella hyvinvointialueentasolla uudelleen. Hyvinvointialue voi tehdä erillispäätöksiä asumispalvelusuosituksissa. Esimerkiksi huonekoot voivat hyvinkin olla nykyisiä pienempiä. Pääasia, että huoneet täyttävät paloturvallisuusvaatimukset, esteettömyyden ja toiminnallisuuden vaatimukset. Nämäkin neliöt voi käyttää lisäämällä osa näistä neliöistä yhteisiin tiloihin mikä palvelee paremmin asukkaita. Hyvinvointia lisäävä asia on yhteisöllisyys. Osa tästä vapautuvasta kustannuksesta voidaan ohjata henkilöstöön ja erilaisiin palveluihin. Uskoisin, että jokaiselle asukkaalle on tärkeämpää turvallisuuden tunne ja laadukas, kiireetön hoito kuin lasi ja betoni. Suositusten alentaminen pudottaa vuorokausihintoja ja tämä taas vapauttaa kotihoitoon lisää resursseja kun jokainen apua tarvitseva saa asianmukaisessa paikassa hoitoa.

Share